Reissaamista, rellestystä ja rentoutumista, olé!

I should like to spend the whole of my life in travelling abroad, if I could anywhere borrow another life to spend afterwards at home © William Hazlitt

Noniin ja nyt se koulu on alkanut sit toden teolla. Tuli ekalla viikolla yliopistolla harvinaisen selväksi että mun opiskelumetodit Suomessa ei tulis toimimaan täällä. En voisi siis olla aluksi tekemättä mitään, ryhmätyötä lukuunottamatta, enkä lopuksi ennen tenttejä voisi vaan yrittää hommata käsiini jotain tiivistelmää, tai ehkä jopa kirjaa, joka pelastaisi mut tentistä. Ei. Täällä mun täytyy siis lukea... ja kursseista on ns. pistarikokeita onko lukenut sen mitä kotona on pitänyt. Ekojen viikojen aikana olen siis jo ahtanut aikamoisen määrän uutta informaatiota kallooni... yli 100 sivua historiaa ja talousteorioita, mutta että espanjaksi. No ainakin jonkinmoista parannusta kielitaidossa luvassa, toivotaan. Niin ja tietenkin kursseihin kuuluu ryhmätyöt myöskin, joista tulee organisoinnin puitteissa varmasti oikeeta juhlaa punktuaalisten perulaisten kanssa. Yhen työn saan tehä yksin onneks ni se saattaa tullakki määräaikaan mennessä valmiiks. Ja arviointeihin vaikuttaa toki myös tentti ja välitentti. Mut mikä eniten eroaa on se että mun täytyy fyysisesti olla paikalla koulussa, 20% poissaoloja on maksimi ja niidenkin määrä vaikuttaa arvosanaan. Toisaalta kyllä osittain tunneille voi tulla miten tykkää... maanantai aamulla viime viikollakin olin siellä sitten klo 7 luokassa yhden (1) toisen oppilaan kanssa. Oppilaita valui pikku hiljaa ja opettaja ilmaantui siinä semmoset 25 minuuttia myöhemmin ja kysäsin muilta opiskelijoilta et onks tämmönen ihan normaalia ni kuulemma on juu, perulainen aikakäsitys siis...  

Vaikka nyt täytyykin oikeasti opiskella ja tehä töitä niin toisaalta onhan se kiva oppiakkin niin jää jotain käteenkin. Ekalla viikolla olin kyllä aika hyvin kujalla muun muassa talouden luennoilla kaikkien kaavojen kanssa ja kävi jo mielessä et täytyykö tää kurssi vaihtaa. Mut kotona sit luin sen mitä käskettiin ja viime viikolla ymmärsin siellä tunnilla lähes kaiken ja muut sitä kappaletta tosiaan lukenut kotona ollut ei. Mutta sain tosiaan vähän tsemppifiilistä että tästä kurssista mennään vielä läpi! (Toivossa on hyvä elää...) Ja yleisesti ottaen meitä ottaa vähän pannuun paikalliset lastentarhakäytännöt ryhmätöiden palautuksessa: viikoksi 2 valmiiksi johdanto, viikolle 4 kappale 1, viikolle 6 kappaleet 2 ja 3 yms... ja miten sitä paitsi pitäis kirjottaa hyvä johdanto ennen ku on teksti valmiina ja tietää tarkkaan mistä kirjottaa? Lisäks tulee kiire kun meillä on muutakin tekemistä ku opiskella... Perulaisetki on vähä pösilöitä... Mut näin yleisesti  näitä seikkoja lukuunottamatta yliopisto on ihan jees ja tosi moderni niinku oonki jo sanonu. Se lämmitys toki puuttuu sieltäkin... Ja meijän supermukavalla viestinnän opettajalla on vähän erilainen tapa viestiä opiskelijoille: luokalla on oma facebook-ryhmä jonne opettaja laittaa materiaalit ja extra-videoita sun muita. Toimii kyllä kieltämättä aika hyvin.

Ja tosiaan siinä vaiheessa kun koulu alkaa ressaamaan liikaa on kaksi vaihtoehtoa: juhlia tai matkustaa. Viime viikolla päätimme keskittyä ensimmäiseen. Torstaina oli taas Help-päivä eli porukat tuli aluks meijän talolle, josta lähettiin baariin. Ilta ei ollu kyllä musiikin puolesta tällä kertaa mikään jymymenestys, koska baarissa alko soittaa bändi rankkaa rokkia mikä ei välttämättä ihan sovi tanssimiseen, ei sillä ettenkö rokista muuten tykkäisi.

@ Help

Perjantaina päätimme ottaa uusiksi. Feississä on tosiaan tämmönen suljettu ryhmä lähinnä ulkomaalaisille, missä julkastaan joka viikko listat baareihin ettei tartte maksaa sisälle ja sieltä voi lukea missä tapahtuu ja millon. Ryhmä järjestää myös muunlaisia tapahtumia, ihan jees hommia siis! Tälle perjantaille napsahti siis ”welcome exchange students”-partyt pienessä baarissa nimeltä Dow Jones. Itse en kyllä mielestäni hirveesti nähny ulkomaalaisia, et onkohan joku perulaisten keino kerätä gringot samaan baariin? .D Ota siitä sitten selvää... siitä kumminki kaikki jatkettiin clubille Ananda. Ja mikä ensimmäisenä kiinnitti mun huomion: DJ:n koppi oli varustettu valaistulla tekstillä Finlandia Vodka ja taustalla komeili myös iso Finlandia-pullo. Go Suomi! Välttämättä täällä ei tiietä et Nokia on Suomesta, mutta että vodka! Musiikki oli loistavaa ja tanssittiin pitkälle yöhön. Seuraavana päivänä nukuttiin pitkälle päivään... Lauantaina tosiaan piti vähän hoitaa kouluhommia kanssa, kurjuus... Illalla talon porukka lähti gayclubille, mut me päätettiin skipata kolmas ilta putkeen. Mentiin Ivanan ja Jirin kämpille suunnittelemaan tulevaa reissua Trujilloon, Chiclayoon ja Mancoraan, sun here we come!



Ivanan ja Jirin luona



Chicas en Ananda

Go Suomi!

Jahas ja viime viikolla koin sit mun ekan maanjäristyksen. Mentiin syömään 10 kerroksen raflaan yliopistolla, jonne on siis pääsy vaan opettajilla ja meillä vaihtareilla. Istuttiin ikkunoiden vieressä kun kiinnitettiin huomiota et kaikki alkoi täristä kasveja myöten. Ja tosiaan kaikki seinät on lasia siinä rakennuksessa niin vähän meinas tulla paskat housuun kun ei tienny mitä oikeen tapahtuu. Eipä se kauaan taikka paljoo tärissy mut kyllä siinä vähän ehtis pelästyä :P Jotkut lähti lätkimään keskemmälle rakennusta kun taas toiset jatkoivat lounastaan kun mitään ei ois tapahtunu. Yks näistä perulaisista herroista kertos myös et kyseinen rakennus on rakennettu järistyksiä varten ja siks heiluu vähän enemmän ku järisee. Meistä koko episodi oli enemmänkin jännittävä ja mielenkiintoinen vaikkakin Suomessa ihmiset ehti jo huolestua kun uutisissa oltiin puhuttu 6.9 richterin järistyksestä, joka siis oli tapahtunu lähempänä Brassien rajaa.

Mitä tulee La Casa Rojaan, se tuntuu kodilta joka päivä enemmän. Ihmiset tulee läheisimmiksi ja pidän jokailtaisista pihahengailuista sisäpihalla. Välillä jos on vapaapäivä sitä jo oottaa että porukka tulee töistä kotiin et pääsee rupattelemaan niitä näitä jos ei ite oo missään menossa. Toisaalta myös huomasin jotain hyvin epämiellyttävää viime viikolla kun lähettiin reissuun. Kosteus joka hivelee 100 prosenttia ei todellakaan tee hyvää vaatteille. Vaatteet jotka mulla roikkuu henkareissa alkaa homehtua! Kengät myös! Voi nyt jumalauta sentään... Täytyy tehdä asialle jotain nyt heti kun tulin kotiin... Ottaa päähän... paljon. Joskus myös kun sitä haluaisi opiskella saattaa perheen poika päättää harjoitella miten niitä rumpuja oikeen soitettiinkaan tai sitten perheen tyttö pimputtaa pianoa. Pimputtaa, ei soita. Kuulokkeet siis päähän ja volume kaakkoon x_x Muuten talo on kyllä oikeen mukava :D

Matkasuunnitelmaa

Noniin ja tosiaan toisella viikolla kun kerran toteutettiin toi juhlimispuoli tohon koulustressin vastustamiseen, ni nyt oli aika ottaa vaihtoehto B käyttöön – lähteä reissuun! Suunnitelmana oli siis nousta rannikkoa myöten pohjoseen Trujillon ja Chiclayon kaupunkien kautta varsinaiseen määränpäähän Mancoraan! Auringon luvattu maa meille Limalaisille, koska niin lähellä Ecuadorin rajaa ei Humboldtin virta enää pilaisi ilmastoa, vaan Niño-virtaus lämmittää ilmaston ja veden. Reissuun lähti vaihtariporukka Suomi-Saksa-Tsekki kuuden ihmisen voimin keskiviikko iltana 10 maissa. Otettiin halvin bussi mikä löytys, eli semmoset 10 euroa, ja bussiyhtiö osottautu oikeen hyväksi! Matka oli yhteensä 9h ja siis vietettiin yö bussissa joten oli erittäin tarpeellista et bussista löytys isot nahkapenkit jotka sai hyvin kallistettuu. Ja myös lipun hintaan kuulus ”ruoka”: kolmioleipä ja pala kääretorttua. Olosuhteet huomioon ottaen tuli nukuttua ihan hyvin vaikkei toi yö bussissa nyt mikään unelmavaihtoehto ookkaan. Aamulla löydettiin ittemme Chiclayosta silmät ristissä. Käppäilyjen jälkeen löytys mukava hotelli kohtuuhintaan keskustasta ja päästiin jättämään kamat sinne ja suoraan aamiaiselle. Virallista aamiaista ei ihan sillä hetkellä löytyny, mutta kahvilasta mistä itsemme löysimme sai sämpylöitä. Tarjolla oli kanasämpylä, munasämpylä tai juustosämpylä. Mitä tekee eurooppalaiset gringot: ”No tota oisko mahdollista saada yks sämpylä jossa ois kanaa sekä munaa sekä juustoa, por favor?” ”No kait se onnistuu.” ”No hyvä, mulle kans... ja mulle... ja mulle...”

Aamiaisen jälkeen käytiin varmistamassa että koskas niitä busseja menee sit seuraavana päivänä kohteeseen B. Sit oli aika ottaa combi Chan Chaniin, joka oli Chimujen, eli rannikolla vallinneiden inkojen vastustajien kaupunki. Vähän kulttuuria siis. Combista kun ulos hypättiin oltiin kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Siitä sitten käppäilemaan vaan. Ostettiin oma opas joka oli oikeen hyvä ja mukava. Oli myös kiva kun paikalla ei sillä hetkellä näkyny muita turisteja ja saatiin olla ihan keskenämme. Opas otettiin tosiaan espanjaksi ihan vaan että ymmärretäänkin jotain, koska paikallisten englannin kielen ”taito” on jokseenkin kyseenalainen. Sen jälkeen käytiin vielä jossain rakennelmilla ja museossa, jossa ei tosin viivytty kauaa koska haluttiin ruokaa. Mentiin syömään Huanchacoon, joka on ranta-alue Trujillossa. Noran kanssa päätettiin myös vihdoinkin kokeilla Chevicheä,  yhtä perun yleisimmistä alkuruoista. Kyseessä on siis annos raakaa kalaa, joka on maustettu sitruunalla.. Huanchacon rannalla oli myös surffareita ja rannalta pystyi bongaamaan paikalle tunnusomaiset ”kaislaveneet”. Joskus myöhemmin kun päästiin hotellille takaisin hengailtiin loppuilta siellä.

Combipysäkki jonne jäätiin

Middle of nowhere?

Jump

Hyvinhän tähän autoon mahtuu 6+kuski

Yhdennäköisyys

Chanchan

Ja yritystä nro 7874021870

Huanchaco

Ceviche



Huanchaco





Plaza de Armas @ Trujillo



Trujillo

Toinen aamu Trujillossa valkeni ja lähdettiin aamupalalle. Kun raflan kyltissä lukee aamiainen se ei toki tarkoita sellaista aamiaista johon olisimme tottuneet. ”Saaks teiltä aamupalaa?” ”Joo, ois paistettuu kalaa, riisiä.... etc” Päädyttiin sit kahviin, mehuun ja sämpylöihin. Kahvi on kans jännä juttu täällä... kun tilaa mustan kahvin saa kupin kuumaa vettä ja pienessä kannussa vahvempaa kahvia jonka saa itse kaataa veden joukkoon. Maitokahvin kanssa on sama juttu, mutta saat kupillisen kuumaa maitoa johon saat itse sekoittaa kahvia. Ehkä ennemminkin maito kahvilla kun kahvi maidolla. No mutta hei kumminkin – aamiaisen jälkeen hypättiin taas combiin määränpäänä Huaca de la luna y sol, elikkäs kuun ja auringon pyramidit noin 8km kaupungin ulkopuolella. Ja mitäs mitäs... kun sinne sitten saavuttiin ni siellähän oli jonkun verran lapsia luokkaretkellä ja päädyttiin keskelle valokuvaushäädelliä kun kaikki halus tulla poseraamaan meijän kanssa. Lopulta nää julkkikset pääs kumminki jatkaa matkaansa museon kautta pyramideille. Saatiin taas espanjaa puhuva opas jolle sai maksaa lopussa jos halus. Tääkin opas oli oikeen mukava tapaus ja haluttiin kyllä vähän vipata sille rahaa :)



Me ja meijän fanit

Matkalla pyramideille

Ennen bussimatkaa Chiclayoon mentiin syömään keskustaan. Löydettiin rafla missä menu maksoi 5 solea, eli 1,30e. Alkupalaksi oli salaattia avocadolla ja pääruoaksi tilattiin tallarinea, eli pastaa missä oli lihaa sun muuta. Kun kolme annosta oli tullut pöytään ja muita ei kuulunu kysyttiin missäs annokset viipyy ni tarjoilija tokaisi ”jaa meillä ei oo enempää”. No hei hiano homma, ei maistunu sanoo ennenku tilattiin? Osa siinä sitten vaihto tilausta ja saatiin jokseenkin mahat täyteen. Ehkä hinta-laatu suhde oli ihan jees, mut jos hinta on toi ni laatu suhteessa... hmm... ens kerralla ehkä halutaan joku vähän kalliimpi menu por favor. Koska aurinkokin oli tullut piristämään meijän päivää napattiin jätskit ja käppäiltiin pienillä kaduilla vähän ristiin rastiin. Sit reput hotellilta, taksi alle ja bussiasemalle.

Maito kahvilla

Paparazzi

Kenkiä plankkaamassa

Illalla saavuttiin Chiclayoon ja etäisyys Limaan sillä hetkellä reilut 700km. Alkuun perus hostellin metsästys jonka jälkeen mentiin syömään. Pizzassani oli kirsikka. Itse kaupunki vaikutti ihan kivalta ja sievältä. Ilta kulus juorutessa pitkälle yöhön.. Zzz.. Seuraavana päivänä lähettiin markkinoille ”Mercado Modelo”. Siis sitä mitä et näiltä markkinoilta löydä et voi tarvita. Normaalisti markkinoilta löytää ruokaa, hedelmiä, vaatteita yms mutta täältä löytyi kaikkea maan ja taivaan väliltä. Syötiin aamiainen siellä ja ostettiin mandariineja, mansikoita ja viinirypäleitä. Ostin myös kasan kaulaan laitettavia lei’tä tulevia synttäreitä varten. Tsajajajai! Markkinoiden jälkeen jakauduttiin kahtia: lähettiin Danin kanssa keskustorille nauttimaan auringosta ja ruoasta ennen bussia Mancoraan. Toiset lähti johonki museoon, mut me puntaroitiin et lauantai iltana haluttiin mieluummin olla jo Mancorassa ja lähtee juhlimaan. Näin siis tehtiin.

Pizzassani oli kirsikka.

Mercado Modelo

Krääsää?

Plaza de armas - Chiclayo

Astetta köyhempiä kyliä matkan varrella

Ennen astumista normaaliin bussiin pitää antaa sormenjälki?

Illalla 10 aikaan vähemmän ilmastoitujen bussimatkojen jälkeen oltiin Mancorassa, 1 160km Limasta. Suihku ja pienet hostelli-cuba-libreilyt. Majotuttiin kuuden hengen huoneeseen et muut vois majottua sinne sitten seuraavana aamuna ku saapunevat bussilla. Mehän siis lähettiin vähän partiparti rannalla sijaitseviin baareihin ja ilta sujui erityisen hyvin ja tuli tanssittua paaaljon salsaa. Olé!

Baanalle

Aamulla toiset oli saapunu meijän nukkuessa ja myös lämmin aurinko oli tullu piristämään meijän päivää, sitä vartenhan tänne lähettiinkin! Ensiks täytys kumminkin hommata paluulippu Limaan vielä kun paikkoja oli tarjolla. Päädyttiin iltabussiin seuraavalle päivälle yhtiöltä nimeltä Flores ja bussi kuulosti oikein hyvältä ilta- ja aamupalan kera vuodepenkeillä, koska matka kestäisi 18 tuntia kotiin asti. Myöhemmin valinta osoittautui hyyyyvin vääräksi... (Kirjotan tätä tekstiä pysähtyneessä bussissa klo 1.30 yöllä jossain hyvin korvessa, koska meijän bussi meni rikki ja nyt täällä tehdään jotain yleistä valitusta ja Limaan on enää vaivaset 1000km, lapsi parkuu ja joku kuorsaa ja penkkejä ei saa yhtään makuuasentoon, nasta homma hei) Nautittiin päivästä rannalla ja illalla vähän kiertelyä paikallisissa kojuissa ja aateltiin myös lähteä käväsemään viihteellä. Ei ollu sunnuntaina hirveesti porukkaa liikenteessä joten painuttiin kohtalaiseen aikaan pehkuihin.

Hostel en Mancora

Mancora

Terveiset

Kookosta

Kookosmyyjä

Aamulla tytöt halus mennä testailee surffausta mut ilman aaltoja se saattaa olla hitusen hankalaa. Päätettiin ottaa taksi toiselle rannalle, kun aurinko ei vielä paistanut. Itse rannan nimi, los Organos = elimet, ei ehkä oo se kaikista houkuttelevin. Auringon tultua esiin rannalla oli oikeen lepposaa makoilla, välillä käydä syömässä ja sit ottaa päivätorkut. Vähän tuli opiskeltuakin, mutta kyseisissä olosuhteissa keskittyminen Perun historiaan koettiin hyvin haastavaksi. Suihkun kautta puol ysin bussiin kohti Limaa – ja se onki sitten tarina ihan erikseen...



Aamiaista



Namnam

Los Organos

Saatiin ystävä

Lupaus bussista: makuuasentoon saatavat mukavat penkit, ilta- ja aamupala, suoraan Limaan ilman pysähdyksiä... Ensinnäkin bussi tuli puol tuntia myöhässä ja ku päästiin bussiin huomattiin et mukavuus ei ollu ihan sitä luokkaa kun piti. Penkit ei toiminu kunnolla ja tilaa oli niukasti. Tässä sitä sit oltaisiin 18 tuntia, mutta tilanne ei nyt ollu niin paha etteikö sitä kestäisi tämän kerran. Uudestaan tätä yhtiötä ei tultais valitsemaan. Muutaman tunnin kuluttua kumminkin bussi kaiketi meni rikki, koska keskellä korpea meijän tuli vaihtaa toiseen bussiin, jossa olikin enää yks kerros. Tässä bussissa tilaa oli vielä vähän vähemmän, vessa ei toiminut ja myös meijän kohdalta ikkuna ei menny kunnolla kiinni. No hetken ajamisen jälkeen pysähdyttiin taas jonnekki korpeen, koska perulaiset halus tehä valituksen. Siitä sitä sitten venailtiin ja lopulta kaikkien piti käydä ulkona kirjottamassa nimensä ja passinumeronsa johonkin paperilapulle. Muutamia kirosanoja saatto lennellä niin suomeks, espanjaks ku englannikski siinä puol 2 aikaan yöllä kun ei ollut vielä saanut nukkua eikä varmaan paljon tulisi saamaankaan. Valituksen jälkeen perulaiset päätti et he haluu kattoo jonkun komedian mut nostettiin vähän älämölöä et ei nyt perkele mikään bussi näytä keskellä yötä mitään leffoja ku ihmiset haluu nukkua, varsinki ku volume on aina kaakossa ku joku filminpätkä pistetään pyörimään. Ei siis tullu elokuvaa. Unisaldo jäi siis kyseiseltä yöltä kolmeen neljään pätkittäiseen tuntiin ja seuraavana päivänä bussi teki myös outoja pysähdyksiä, jotka pitkitti entisestään matkantekoa. Pysähdyttiin myös johonkin paikkaan, jotkut sitä ravintolaksikin kutsuivat, jossa yhtiö tarjosi ruoan. Vinkkivitonen: älä ota jotain semmoista jonka nimestä et ole varma. Tadaa ja lautaselle pärähti riisiä ja sisäelimiä! :D Oivoivoi... jäi kyllä nyt syömättä. Lopulta päädyttiin Limaan about 22 tunnin jälkeen pahasti myöhässä mutta sentään elossa, vaikkakin hyvin väsyneinä. Yhtiö korvasi osan rahoista takaisin, koska räyhäävää perulaislaumaa ei noin vaan rauhoteta... Siinä bussimatkassa oli paljon pielessä, mut eipähän ihan heti tuu pahempaa vastaan, toivotaan...

Viimeisestä vähemmän mukavasta bussimatkasta huolimatta reissu oli oikein onnistunut ja meillä oli keskenään oikeen hauskaa! Ja nyt tuli jo abouttiarallaa kuukausi täyteen täällä. Mihin aika on oikeen kulunut? Toisaalta taas tuntuu kun ois ollu jo täällä kauemminkin ja toisaalta tuntuu vieläkin et onko sitä vaan reissussa vähän pidempään. Mutta viihdyn täällä, pidän mun ystävistä, pidän talosta, pidän reissaamisesta – I like it here. Toisaalta myös inhoon ku täällä ei paista aurinko, täällä on niin kosteeta et vaatteetki homehtuu ja... no oikeestaan en keksi muuta. Mutta kuitenkin. Ainiin ja inhoon kun eräät ihmiset Suomesta ei voi olla täällä. Mut noi on lähinnä sivuseikkoja tällä hetkellä. Anyway: Mulla on elämä Limassa ja pidän tästä elämästä. Ainiin ja mulla on torstaina synttäriiiit! Fiestaaaa!!!! <:D