"Welcome to the jungle"

Welcome to the jungle, we got fun 'n' games / We got everything you want, honey we know the names / We are the people that you find, whatever you may need / If you got the money, honey we got your disease // In the jungle, welcome to the jungle... ©Guns N’ Roses – Welcome to the jungle

Ja johan taas hurahti moooonta viikkoa enkä oo saanu aikaseks kirjottaa. Sama stoori siis, elämä nyt vaan on ollut aikas hektistä, hyvällä tavalla kuitenkin. Viimeks kirjottelin siis Cuscon reissusta jonka jälkeen on tapahtunu paljon: reissu pohjosen viidakkoon, vieraita Suomesta, Danin sisko myöskin kyläilemässä, Halloween, synttäreitä ja muutenkin kohtalaisesti juhlimista.

Cuscon ja Iquitoksen (se pohjosen viidakko siis) välissä vierähti viitisen päivää, mutta ei oo kyllä mitään muistikuvia mitä sillon on tarkemmin mahtanu tapahtua. Oletan kuitenki että jonkun verran yliopistoa ja kiirettä yleisesti. Myös oli yhen kaverin läksärit ja mentiin ensin syömään sushi-ravintolaan ja siitä sitten myöhemmin ulos. Kyseessä oli siis perjantai ilta ja lauantai aamulla oli kaheksan maissa lähtö lentokentälle. Viikon kiireiden ja tulevan reissun takia piti vielä tehä yks työ yliopiston proffalle, ni kyllähän se siinä perjantai ja lauantai välisenä yönä tuli tehtyä oikeen sutjakasti kello kolme yöllä kotiin paluun jälkeen. Ainaki proffa oli erittäin tyytyväinen, ni samapa tuo kait sitten.

Sushia läksiäisissä

Tosiaan lauantai aamulla oli lähtö Iquitokseen Danielan ja sen pikkusiskon Nathalien kanssa. Lento oli puolisentoista tuntia ja kun koneesta pääsi ulos ni semmonen kuuma ilma oli vastassa et hellurei. Hiki nousi pintaan hyvin nopeesti ja auto hotellille tuntu enemmän saunalta ku autokyydiltä. Iquitos on tosiaan siis  noin puolen miljoonan asukkaan kaupunki joka sijaitsee Amazonjoen varressa ja jossa kosteusprosentti on myöskin hyvin korkea, yep, we noticed.

Daniela oli tutustunu yhteen paikallisista oppaista kaverin kautta jo Limassa, joten meillä oli oppaan kaveri vastassa lentokentällä ja piti meille seuraa lauantai loppupäivän. Löydettiin hotelli, käytiin syömässä ja ostettiin vielä muutamia juttuja seuraavaa viittä päivää varten viidakkoon: ruma hattu, vieläkin rumemmat löysät t-paidat vähentämään hyttysten pistomahollisuuksia, sadeviitta ja hyttysmyrkkyä. Kuitenkin oli otettava huomioon et Danilla tuli olemaan synttärit tulevana keskiviikkona keskellä viidakkoa ja eihän niitä vois ohittaa ilman juhlimista. Vielä siis pullo rommia, iso pullo kokista ja pussillinen limejä mukaan ni olihan siitä sitten kaikki tarvittava jo viidakossa selviämiseen. Perfect.

Iquitoksen kaupungissa

Salaatti missä palmun sydäntä, tota valkosta

Aamulla tytöt matkusti ekaks pari tuntia autolla Garyn liittyessä myös seuraan, siis meijän opas. Päädyttiin kylään nimeltä Nauta, josta otettin vielä pikkunen vene reilun 3 tunnin matkalle syvemmälle viidakkoon. Danin ja Natin iho ei välttämättä oo sitä auringolle suotuisinta sorttia, ni eiköhän siinä hyvin päässy tytöt palamaan venereissun aikana ennen saapumista meijän lodgelle. Tosiaan seuraavaan viiteen päivään ei ois luvassa yhteyttä ulkomaailmaan, ei lämmintä vettä, ei mitään yleellisyyksiä, pari tuntia sähköä päivässä ja sen jälkeen entistä enemmän hyttysiä. Yksi asia oli siis varma: tästä tulisi mielenkiintosta ja todellakin jotain uutta ja erilaista.

Venematkalta Lodgelle

Meijän Lodge

Sisällä oleskelutiloissa kera riippumattojen

Jotta tästä ei tulis ihan järkyttävää romaania, ja jotta mä saisin tän kirjotuksen postattua vielä tän päivän puolella, tiivistän tähän vähän asioita mitä viidakossa sitten tapahtui. Seikkailtiin ympäri viidakon metsiä oppaan katkoessa esteitä tieltä. Kiipeiltiin puihin, liu’uttiin liaaneillä, silpattiin juuria pitkin puista alas ja yleisesti leikittiin apinoita, joita tuli myös nähtyä jonkin verran. Juotiin raikasta vettä puun liaaneista (niissä on oikeesti eri makuja riippuen puista, eka maku oli mun mielestä raa’at kesän perunat ja toinen oli enemmänki raikkaat hedelmät) ja kaadettiin palmu ja avattiin sen runko jotta pystyttäis syömään sen sydän. Käytiin kalastamassa piraijoja iltapalaksi ja nautittiin mutakylvystä joessa rankkasateen aikaan. Nähtiin paljon eläimiä: erilaisia lintuja, perhosia, apinoita, hämähäkkejä, sammakoita, rottia, ötököitä, laiskiaisia, delfiineitä ja myös pinkkejä semmoisia, kaloja sekä iguaani ja käärme etc. Iguaani pyydystettiin sen hypätessä puusta veteen, laiskiainen sattus olemaan ylittämässä jokea ja taratelloja löytys yökävelyllä useampia. Lähimmät hämähäkit löytys kuitenki meijän ekasta huoneesta, jossa ne illan tullen kiipes vessan rikkinäisten seinien raoista sisälle. Mulla ei sinänsä oo mitään kammoa hämähäkeitä, toisin ku valitettavasti kahdella nimeltämainitsemattomalla tytöllä oli :D Oli välillä pientä paniikkia ilmassa... Ja vaikkei mulla mitään kammoa olekkaan, ni en nyt sanois nauttineeni ku yöllä heräsin vessaan ja ekaks hyttysverkon alta pois päästyäni havaitsen taskulampulla mun vaatteitten päällä olevan nyrkin kokosen hämähäkin. Eikä siinä vielä mitään, mutta vessassa, pöntön päällä jossa ei toki ollut mitään istuinta oli siinä sitten toinen samanmoinen vielä torakkakin seurana. Eipä siinä muuta ku flipflopilla pari kunnon iskua ja avot. Kahen yön jälkeen jo oppaatki tais olla väsyneitä tulemaan meijän huoneeseen teurastamaan hämähäkkejä, joten saatiin toinen huone, paaaljon parempi.

Kiipeilemässä

Sinne ylhäälle me kiivettiin vaikkei paljoa näykkään

Ja alaski piti tulla...

Esteitä raivatessa

Vettä puunjuurista

Tappaessa termiitit ja hieroessa ne käsiisi saat luonnollisen hyttyssuojan

Laiskiainen löyty uimasta

Huonekavereita

Piraijoita kalastamassa

Ei se nyt ihan piraija ollu ku siihen onkeen tarttu

Piraijoita iltapalaksi

Semmonen pyydystettiin

Delfiineitä

Vierailemassa kylässä

Kylän vankila jonne joutu päiväksi jos oli tehnyt jotain pahuuksia

"Luonnonmaaleja" yhestä kasvista

Semmonen käärme löyty

Laiskiaisia

Pikkunen myrkkysammakko

Tarantelloja etsimässä

Iltasin lodgella oli parisen tuntia sähköä joka hyödynnettiin lataamalla kameran akkuja. Sähkön loppumisen jälkeen illat kului riippumatoissa jutellen kynttilän valossa (suurin syy miksi persus oli niin hyttysten syömä että jo ajatuskin ottaa pannuun) ja terassilla upeaa tähtitaivasta ihmetellen. Yhtenä ilta kyseisellä terassilla bongailtiin tähtikuvioita, tai ainakin yritettiin: ”No, näätkö sä noi neljä tähteä tuolla?” ”Joo ootas hetki, nään tosiaan sen pari miljoonaa tähtee tällä hetkellä et varmaan nään just ne neljä mitä tarkotat...”

Saattoi siinä viiden päivän aikana muutama muukin kommellus sattua. Pari kertaa jäi vene kiinni joella ollessa ja kerran tippui sitten potkuri moottorista. Pojat siinä hetken pulikoimisen jälkeen sen kuitenkin löysi ja kiinnitti uudestaan paikalle shortsien nauhan kanssa, kekseliästä. Yhden yön aikana Nati sai myös nilkasta alaspäin toiseen jalkaansa 58 hyttysenpuremaa, tais päästä jalka hyttysverkon ulkopuolelle hyvinkin harmillisesti... Yleisesti ottaen jos näistä viidestä päivästä sais poistaa noi hyttyset ja niiden aiheuttaman helvetillisen kutinan, reissu viidakkoon oli hyvinkin rentouttava ja loistava. Paljon uutta ja ihmeellistä mistä mä tosiaan pidin.

Jotain erittäin spesiaalia oli myös juhlistaa synttäreitä viidakossa. Oltiin aikasempana päivänä käyty tutustumassa paikalliseen 150 ihmisen kylään noin puolen tunnin venematkan päässä meijän lodgelta, mistä oli löytynyt Danille synttärilahja niiden lisäksi mitä pientä Natilla oli sille mukana Saksasta tuotuna. Yöllä lahjat paketoitiin viidakonlehtiin ja sidottiin heinillä kiinni. Aamulla tytön herätti synttärilaulut, suklaabrownie kynttilöiden kera ja pienet paketit. Päivä meni veneretkellä ja mutakylvyssä joella. Garyn kanssa oli ollut puhetta et voitais mennä kylään lainaamaan sen kaverilta radiota jotta saatais synttärikemuihin musiikkia. Jäätiin oottamaan veneeseen et pojat noutaa sen radion, mut kun ne vihdoin saapus sinne mäen päälle semmosten bassolaitteitten ja cd-pinojen kanssa, oltiin kieltämättä aikaslailla positiivisesti yllättyneitä. Tänä iltana sähköä luvattiin myös pitää yllä koko ilta. Kyseessä oli siis ensimmäiset tämän tyyppiset juhlat mitä tässä lodgessa Iquitosin viidakossa oli ikinä pidetty, pretty cool.

Alotettiin ilta illallisella, jonka jälkeen siirryttiin tyhjentämään rommipulloa ja nauttimaan musiikista. Saksan ja Suomen lisäks edustamassa oli Ruotsi, Japani ja Peru. Kokki oli myös leiponu jonkinmoisen kakun Danille ja paljon onnea laulut tuli sitten kuultua kaikilla kielillä. Ilta oli loistava ja jatkui monta tuntia, kuten se sähkökin kyseisenä iltana. Yllätyin miten näinkin alkeellisissa oloissa pystyy pitämään näinkin hyvät kekkerit. Ei siitä sen enempää, perfecto.

Danin synttäriaamu

Pojat etsimässä kadonnutta potkuria

Palmun kaato

Ainoa paikka ja ainoa puhelin millä oli mahdollista saada kenttää näkyviin tuolta tornista... jos ei toiminu ni tuli kiivetä puuhun

Mutakylpyä sateessa

Pojat haki meille "radion"

Kansainvälistä synttäriporukkaa

Illan DJ

Seuraavana päivänä luvassa oli vähän viidakkoseikkailua ja sama vene- sekä automatka takaisin pois viidakosta. Lentojen tuli lähteä siinä kaheksan maissa illalla, mutta jostain syystä matkalla sitä varmistettaessa selvis että lento lähtiskin kello kuusi. Siinä vähän lisää hikeä pintaan ja sormet ristiin että ehittäis ajoissa. Lopulta oltiin kentällä 40 minuuttia ennen nousua ja hyvin sitä vielä kerkes. Se oli hei Iquitokselle, viidakon rauhalle ja riippumatoille – sekä niille hyttysille.

Ja kun kerran ajankohta saapumiselle oli nyt paria tuntia aikasempi ja kyseessä oli Natin ainoa torstai Limassa, tulihan tytölle näyttää meijän torstain kantapaikka Help. Eikun kentältä suihkun kautta menoks. Ilta venähti pitkäksi, kuten yleensä on tapana ja aamulla tuli olla klo 9 antamassa passia yliopistolle jatkovisan hakua varten. Aamulla oli myös saapunu kummitäti ja muutama muu tuttava Suomesta, joten iltapäivällä otin suunnaksi heijän vuokrakämpän tässä kohtalaisen lähellä yhessä kerrostalossa. Seuraavien kolmen päivän aikana tuli kierrettyä Liman parhaita paikkoja: kotiympäristö Miraflores, keskusta, San Cristobalin näköalapaikka, inkamarkkinat, rannikko, Larco Mar, Parque del Amor, Barranco etc. ja tuli myös syötyä hyvin. Saapui siinä samalla tytölle vähän Fazerin suklaata, salmiakkia, lakritsaa, ruisleipää ja hapankorppuja. Kaikki syöty, maistui.

Kyseinen viikonloppu kului siis päivien puolesta Limaa kierrellessä ja oli oikein mukavaa, ja tuli siinä nähtyä muutamia uusia paikkoja itekkin. Yöt tuli vietettyä enemmän tai vähemmän Liman yössä koska toki lauantaina oli aika ottaa uusinta Danin synttäreistä näin kaupunkiversiona ja maanantaina puolestaan oli luvassa Halloween, jota täällä juhlistetaan kaikin puolin suuresti. Viikonlopun jälkeen olin hyyyvin väsynyt, mutta samalla hyvin onnellinen. Harvoin on viikot näin täynnä kaikkea yhtä kivaa ja mukavaa.

Pullonpidikettä väsäämässä

Semmonenhan siitä sitten tuli

Kaupunkinäkymää Limasta

Pisco Souria nauttimassa

Mirador de San Cristobal

On se iso

Parque del Amor

Kaupunkiversio synttäreistä

Halloween '11

Halooweenin jälkeiset kaksi viikkoa olen nyt pysynyt ihan Limassa ja elämä on asettunut takaisin normaaleille raiteilleen kera opiskelujen. Lopputentit lähenee lähenemistään ja vielä pitäisi yksi lopputyö väsätä myöskin. Yleisesti ottaen kurssit on menny ihan hyvin ja paljon on tullu opittua vaikkakin paljon on saanut tehdä hommiakin. Oli tossa viime viikolla yks suullinen esitelmä eräiden perulaisten tuotteiden viennistä Suomen markkinoille jota on valmisteltu tässä kuukausien kuluessa ja aattelin sit vähän hyötyä tilaisuudesta sivistää perulaisia Suomesta ja suomalaisista lisäten myös muutaman valokuvan esitelmään. Sitä jopa itsekkin ihmettys miten sitä siellä luokan edessä ainoana ei-perulaisena höpötti kuut ja maat jostain viennistä parinkymmenen minuutin ajan saaden kanssaopiskelijat välillä nauramaankin, tosin ei mun puhumisen tai virheiden takia, vaan pystyin myös vähän heittämään väliin vitsiä kulttuurieroista kyseisten maiden välillä. Lopussa proffa kysys muutamia lisäkysymyksiä liittyen esitelmään ja päätyi antamaan mulle 19 pistettä täysistä 20 pisteestä. Olin siis erittäin tyytyväinen, mutta muut ei vissiin ollukkaan. Muut kurssilla olijat alottivat huutamaan proffalle että ”por favor anna 20 hei”. Ja lopulta useampien huutelujen jälkeen proffa totesi että no sulla on sitten täydet. Vähemmästäkin ois voinu jo olla tyytyväinen :)

Ja tosiaan jäljellä on enää 3 viikkoa yliopistoa!?!??!?!?!?? Sit pitäis jo 7.12. lähteä Limasta lätkimään... siis mihin se aika on kulunut? Juurihan sitä vasta tänne tuli... Tosiaan itsenäisyyspäivänä ois tarkotus mennä suurlähetystön juhliin kun vielä sattuu täällä olemaan ja lentojakin tulis ostella vielä reissuja varten. Täällä kun se aurinko vaan alkaa pikkuhiljaa enemmän lämmittämään, on liian vaikea kuvitella että siellä pitäis pian alkaa jo joulukalenteria avaamaan.  

Menneen kuukauden aikana on tapahtunu muutama aikas kummallinen tapaaminen. Ensinnäkin viime sunnuntaina mennessäni suomalaisen kaverin kutsumana istumaan iltaa niitten kattoterassille törmään siellä mun yliopiston viestinnän proffaan, jonka tunteja mulle ois taas seuraavana päivänä. Olin hieman kyllä ku puulla päähän lyöty ku näin sen siellä istuskelemassa. Mikäs siinä, meillähän on proffan kanssa yhteisiä tuttuja. Toinen kerta oli muutama päivä sitten salilla kun mulla sattus olemaan pukuhuoneessa kaappi päällekkäin yhen suomalaisen kanssa, joka sitten tosiaan olikin ihan niinkin kaukaa kuin Naantalista kotosin. Jaa että maailma pieni vai miten se menikään? Kolmas kerta oli kun menin syömään tällä viikolla lounasta. Raflassa oli yksin syömässä yks poika, jonka kanssa päädyin sitten keskustelemaan lopulta koko lounaan ajan. Ihan hyvä alotus siihenkin keskusteluun: ”Jaa mistäs sä oot kotosin?” ”Suomesta.” ”Jepjep, terveppä terve, mä oon kans”. Ihan sitten oululaisen kanssa päädyin keskustelemaan...

Kyllä me vielä voitetaan tää!

Ja voitettiinhan me!

Viimeisin viikonloppu kului tyttöjen kanssa vähän siellä ja täällä, sekä myös soitellen Suomen suuntaan. Oli tosi kiva jutella pitkästä aikaa oikein paljon ihanien ihmisten kanssa Suomeen. Muutaman puhelun voisi vielä tossa kuluvalla viikolla ottaa sinne suuntaan ;) Ja juttua varmaan riittäis vaikka kuinka, mutta nyt ei enää jaksaa kirjotella enempää. Näihin sanoihin Lima hiljenee ja toivottaa oikein ihanaa päivää niille jotka tätä blogia eksyvät lukemaan! ;)

Koti