Huacachina y Paracas

Let it cover you with grace / Let it take you from this place / And as your heart races / Pack your suitcases / And in the middle of the desert / There's an Oasis - © Grace Potter - Oasis

Viimeks taisin jäädä siihen että olin kipeenä ni jatketaas siitä. Vieläkään ei oo ihan terveitä päiviä nähty mut kyllä tää nyt jo tästä. Päätettiin että tää on nyt selvästi ”Perulainen flunssa” joka paranee ”huomenna”, tosin joka päivä se siirtyy aina huomiselle. Ennen reissuun lähtöä kävin yliopiston lääkärillä, joka määräs mulle jos jonkinmoista lääkettä. Pisti lääkärisedän työkalut kyllä vähän ihmetyttämään, kun kurkkuun katsottaessa herra kaivoi järkälemäisen taskulampun esille. Semmonen iso muovinen claes ohlson malli jota voisin kuvitella käyttäväni mökillä yöaikaan nähdäkseni tien huussiin. No näillä kumminkin mentiin ja ei annettu perulaisen flunssan häiritä meininkiä. Vähän tosin otti päähän täydellisesti maku- ja hajuaistin menettäminen kolmeksi päiväksi. Jokseenkin turhauttavaa meinaan syödä ja juoda kun kaikki on samaa, edes yskänlääke ei tuntunut missään. Nyt on kumminkin makuaistit takasin, mutta yskä vähän vielä varjostaa parantumista. Selkeesti tän ilmaston ja sen kosteuden vika...

Mutta asiaan, lähdettiin siis Javier Pradon bussiasemalle perjantaina yliopistolla vietettyjen parin tunnin jälkeen. Reissuun lähti ryhmärämä jonka koostui maista Saksa, Suomi, Hollanti ja Jenkit. Hypättiin Cruz del Sur-bussiin, joka tarjosi oikein miellyttävän 5h bussimatkan ruokineen ja leffoineen kohti Ican kaupunkia. Sieltä napattiin taksi Huacachinaan, hiekkadyynien keskellä sijaitsevalle keitaalle jota ympäröi pienet hotellit ja ravintolat ja joka on vain 10 minuutin automatkan päässä Icasta. Koska aurinko oli jo laskenut useita tunteja sitten ei ulkona ollut kovin lämmin. Majotuttiin hotelliin Banana’s Adventures, josta saatiin 6 hlön huone kerrossänkyineen. Illalla vielä syömään ja muutamalle drinkille paikallisiin mestoihin.

Dining

Huomaa myös yskänlääke



Unos tragos





Baariin seinään piti jättää terveiset



Aamulla nukuttiin hyvin ja lähettiin aamupalalle auringonpaisteeseen. Tätä oli jo kaivattukkin! Sen jälkeen vähän kiertelyä ja valokuvausta. Lopuks päätettiin kiivetä dyyneille, mikä oli flunssassa jo oma suoritus sinänsä. Ja oli lämmin, ihanaa! Vielä oli monta tuntia aikaa ennen ku tarttis olla valmis iltapäivän reissuun neljän maissa. Hengailua siis jäätelön kera hotellin pihalla altaantuntumassa ja riippumatoissa.

Aamupalalla

Hotellin allas dyynien ympäröimänä

Riippumattohengailua

uijuijui

Yritin ottaa Terrystä kuvaa mut oli sen verran isot dyynit et ei oikeen näy







Namm

Neljän pintaan siis oli lähtö buggy-autojen kanssa dyyneille sandboarding-laudat mukana. Siis voi juma! Hiekkaan silmän kantamattomiin ja tää ralliautoilu vei kyllä voiton kaikenmaailman vuoristoradoista! Ja toki piti saada myös hyppykuva autiomaasta, joka olikin useamman hypyn tulos, mutta kuitenkin ...

In a "buggy"



"1,2,3, nyt!"

 



Yritys numero 12

No ehkä se kuva on vaan parempi ottaa hyppäämättä

Dodii!

Ja sandboarding! Päätettiin oikasta mutkat ja vetää laudan kanssa mahallaan ja lujaahan se meni! Mäkien päältä oli aikamoiset näkymät, koska nää kukkulat mistä laskettiin ei ollu ihan sieltä loivimmasta ja pienimmästä päästä. Adrenaliini virtaamaan, love it! Vieläkin on varmaan hiekkaa jossain... kengissä vähintäänkin...

Sieltä sitä tultiin ihan mäen päältä alas missä näkyy populaa pieninä tikku-ukkoina

The fiilis

Reissun jälkeen oli erittäinkin tarpeellisen suihkun aika. Jordi tosin onnistui saamaan kunnon sähköhoidon suihkusta ja päätti jättää peseytymisen vähemmän sähköisesti latautuneille ihmisille. Seuraavalle päivälle vielä liput messiin matkatoimistosta ja illalliselle. Käytiin vielä yhdellä drinkillä ja palailtiin hotellille tiedossa aikanen herätys aamulla...

Sunset in the desert

Kello herätti 6 pintaan ja ryhmärämä suuntasi itsensä Paracasin kaupunkiin ja saarireissulle kohteeseen Las Islans Ballestas. Paracasiin pääsy oli ollut vähän kysymysmerkki tähän asti, koska kaupungissa meri tulvi jopa kilometrin verran rannikosta maihin torstai illalla ja tähän asti kaikki reissut oli peruttu. Onneksi sunnuntaiaamun reissu oli kuitenkin eka joka tehtiin. Saaret itsessään ovat vähän karu paikka, mutta niillä asuu paljon eläimiä: lintuja, pingviinejä, merileijonia...

Veneajelun jälkeen vielä tutustumaan Paracasin ”kansallisalueeseen”, joka koostui aavikosta ja rannikosta ennen bussimatkaa takaisin Limaan. Onneksi paluu täältä kesti vain 3,5 tuntia, joka meni nopeasti syöden ja nukkuen.

La Reserva Nacional de Paracas

Pikkuselle tuli uni

Illalla olisi ollut hyvä mennä aikasin nukkumaan, koska maanantaiaamuna tulisi olla klo 7 yliopistolla ensimmäisen oikean opiskelupäivän valjetessa. Myöhäseksihän se meni, mutta 5.30 sitä silti oltiin hereillä. Muuten tosi kiva, mut koko talossa ei ollut mitään sähköä, ei sitten mitään... Yritä siinä sitten pilkkopimeessä etsiä vaatteita päälle ja tavaroita mukaan. Vielä parempi oli yrittää vähän edustaa edes ekana koulupäivänä ja siis meikata pilkkopimeessä kännykän valon avustamana, hiustenlaiton sai unohtaa kokonaan... Kun mainitsin asiasta myöhemmin illalla Gracielalle, tuli kommenttina ”ai niin enkö mä muistanu sulle mainita”... No nyt tais kuule unohtua :D Liikennettäkään ei ollut pahemmin näin aikaisin aamulla mikä tarkoitti myös sitä ettei oikeaa bussia tullutkaan ihan heti. Lopulta kuitenkin olin yliopistolla hyvissä ajoin ja löysin oikean luokankin jo ennen seitsemää. Siis seitsemää!

Mulla on neljä eri kurssia: kansainvälistä taloutta, Perun historiaa, yrityksen sisäistä ja ulkoista kommunikointia sekä vähän vielä eri näkökulmasta kansainvälistä liiketoimintaa. Ja ne on tietty siis kaikki espanjaks. Yks kurssi kestää 16 viikkoa eli 10 viikkoa enemmän kun Suomessa et toivottavasti ropisee jotain opintopisteitä kun palaillaan takaisin. Keskittymistä vaaditaan, mut muuten kyllä ihan tykkäsin. Kiva huomata että voi ilman kummempia vaikeuksia seurata yliopisto-opetusta taloudesta espanjaksi. Täältä tullaan sujuva espanjankielentaito! Some day some day... Ja tosiaan mulla on tällä hetkellä vaan kahtena päivänä koulua, maanantaisin ja keskiviikkosin, vaikkakin päivät alkaa klo 7 ja kestää neljään, niin mielummin silti näin ku että täytyis useana päivänä raahautua. Matkaan ovelta ovelle täytyy kumminki varata semmonen tunti. Eli tällä hetkellä päivät venyy siihen 11 tuntiin, mut toisaalta niitä on vaan 2 viikossa ni on aikaa reissata ja ehkä vähän rellestääkkin... Ja vielä mitä tulee yliopistoon ja perulaisten aikakäsitykseen, niin tosiaan ihmiset tulee ja menee vähän sillon ku lystää. Ei se kaiketi oo niin tarkkaa, mut en kyllä oikeen ymmärrä et jos opetuksesta maksetaan maltaita ni oishan se hyvä kait jollain tunneilla käydäkki tai jopa olla ajoissa. Mut kaiketi maassa maan tavalla...



Ja Daniela kans palas Cuscon reissulta ja selvis ettei sen tarttekkaan suorittaa mitään käytännönopintoja alkuvuodesta, elikkäs voidaan reissata kimpassa opintojen jälkeen! Niin loistavaa, nyt voi alkaa suunnittelemaan jo reittejä ja paikkoja....

Ja tosi kiva lukea teitin kommentteja jotka niitä jaksatte kirjottaa! Lissää vuaan :)

<3