Uno, dos, trés ja kohteessa ollaan!

Nyt hihnalle laukku ja viimeinen kuppi naamaan. Kohta pilvien päältä voin muistaa tämän maan. Ei mulla oo tarkkaa suuntaa mä menen minne sattuma johtaa. Mulla mukana kuvat, mutta katseet eivät kohtaa. © Haloo Helsinki - Maailman toisella puolen

Noniin, nyt sitä sit ollaan Ameriikassa, eteläisessä sellaisessa. Uusi kotini sijaitsee siis Perussa, Limassa, Mirafloresin alueella. Täällä sitä pitäis sit opiskella kansainvälistä taloutta nelisen kuukautta ja sen jälkeen rinkka selässä kohti pohjoista. Tai no opiskella ja opiskella, kattellaan nyt. Matka tänne oli pitkä: 4 lentoa, 35 tuntia. Helsinki - Reykjavik - New York - El Salvador - Lima. Myöskään matkustustila ei aluksi ollu ihan parhaasta päästä loistavien neonläksäreiden takia, mutta siitäkin selvittiin. Ja läksäreiden kuvamateriaali, muuta ei voi sanoo ku että oijoijoi <3

Lennot meni kuitenkin ihan kaikin puolin hyvin vaikka matka olikin piiiitkä. Tuli rupateltua vaikka minkä maalaisten ihmisten kanssa matkalla ku kerran konekkin vaihtui sen verran useeseen kertaan. Nykissä mulla oli 10h vaihto, mut eihän check in tietenkään oo auki niin paljon etukäteen, joten en päässy matkalaukuista eroon. Lopulta päädyin sitomaan kaikki laukut matkalaukkuvyön kanssa kahvilan pöytään kiinni, siihen vielä käsilaukun, tungin kortit ja passin housuihin, otin laukkuhihnoista kiinni ja aloin nukkumaan, mikäs sen kätevämpää. Ja tosiaan noustessa San Salvadorin koneeseen, eihän tää tyttö ollukkaan ku ainut blondi siellä. Tästä tää siis alkaa...

35 tuntia myöhemmin vihdoinkin neljännen koneen laskeutuessa maankamaralle tiesin olevani perillä. Ei enää istumista koneessa tai odottamista kentällä. Nyt toivoin vaan että joku siellä olisi vastassa heilumassa kyltti kädessä, mistä oman nimeni voisin bongata. Luultavasti kylläkin väärin kirjotettuna. Ja bingo! Nimi löytyi : Hanna Jauhjaie. Kait se käy noinkin.

Herra Mario oli mua vastassa ja mukava mies kyllä olikin. Juteltiin siinä kaikenlaista ja se heitti mut la Casa Rojaan, eli punaiseen taloon, missä asun. Tai asun ja asun. "Mun" huone vapautuis vasta seuraavana päivänä joten nukuin ekan yön yhessä tämmösessä huoneessa, samalla kadulla tosin. La Casa Rojan omistaa tosiaan perulainen perhe, pariskunta jolla on 2 lasta. Hyvin mukavia tapauksia vaikkakin perheen äiti, joka eniten asioita hoitaa, puhuu espanjaa supernopeesti. Keskittymistä kaivataan. Muuten tällä hetkellä kansallisuuksia ainakin Saksasta, Hollannista ja Koreasta, mutta lisää vielä tulossa. Tosiaan suurin osa on työharjottelussa tai muuten vaan töissä täällä, näistä harvempi opiskelee. Esim hollantilaisista molemmat on Hollannin suurlähetystössä duunissa.

Tää mesta, Miraflores, on siis Liman rikkaimpia, vaikkakin käsite rikas on aivan eri Suomessa kuin Perussa. Minimipalkka on suurinpiirtein 150e/kk ja jos on hyvä ammatti ja hyvät tulot, niin jopa 300e. Maineikkaan kirurgit valtion hommissa yltävät 450 euroon. Tosta voi päätellä jo paljon. Tottakai täältäkin löytyy se osa väestöstä jolla sitä rahaa on, mutta taitaa jäädä aika pieneks vähemmistöks. Yläpuolella siis kuva la Casa Rojasta ja alapuolella näkymä toiseen suuntaan ulko-ovelta.

Eka päivä kului siinä kaupassa käyden uuden Hollantilaisen tuttavuuden Jordin kanssa ja käppäillen lähistöllä. Kävimme myös rannalla sijaitsevassa kauppakeskuksessa kahvilla, jossa joku camarero kääntyi tarjottimen kanssa mua päin ja eiköhän neiti ollu täynnä kuumaa kaakaota sen jälkeen - "valkosia" kenkiä myöten. Illalla tehtiin yhdessä ruokaa ja juteltiin kaikenlaista. Täällä talossa kieli on espanja, kuten myös vaihtarien kesken, mikä on muy bueno.

Liman rannikko - talvi

Ostoskeskus - Miraflores

Liman rannikkoa

Uudet valkoset kengät



Illalla olin sen verran jo väysynyt kun kahteen päivään ei ollut tullu nukuttua ku tunti siellä tunti täällä, että se oli sekunti ja zzz.

Aamulla suomalainen ja saksalainen vaihtari tuli hakemaan mua, jotta tietäisin jatkossa miten mennä yliopistolle. Eetu, suomalainen vaihtari siis, on opiskellu täällä jo vuoden ja lähtee paluumatkalle tiistaina, joten tuttavuus tulisi jäämään lyhyeksi. Terveiset ja kiitokset Eetulle Suomeen kun eksyt lukemaan tätä! :)  Ja Daniela, saksalainen vaihtari, opiskelee samassa yliopistossa ja muuttaa pian mun kämpän lähelle ja tullaan tosi hyvin juttuun, bueno!

Universidad de Lima eli Liman yliopisto on tosi suuri ja moderni. Pihalla on paljon nurmialueita, suihkulähteitä, rakennuksia on paljon, aidat ja vartiat ympäröi aluetta etc. Koulu on yksityinen ja kallis, yks parhaimpia Limassa, mutta kun se kerran on maksullinen voi hieman yleistää että täällä on luultavimmin ne rikkaimmat perulaiset, jotka ei välttämättä kumminkaan oo niitä penaalin terävimpiä kyniä. Mut onneks vaihto-opiskelu on keksitty eikä tää kustanna tällä keinoin mulle mitään.

Tapasin ensin kv-koordinaattorin, jonka ensimmäiset sanat oli että mitä ihmettä mulle on tapahtunu kun kuski ei ollu löytäny mua lentokentältä vaikka oli odottanu pari tuntia. Maililla tää koordinaattori aikasemmin oli sanonu että he aikoo sopia mun majotuksen kanssa ketä mua tulee hakemaan et älä hätäile, asia hoituu. Kumminkin niitä hakijoita oli nyt siis ollu kaksi mutta mistä minä sitä tietää voisin en. Tää on kaiketi sitä perulaista meininkiä omimillaan, paras siis tottua :P Kielikurssi alko kello 10, se siis on arkipäivisin 10-13 ekat kaks viikkoa kunnes alkaa kunnon luennot elokuun puolessavälissä. Kurssilla meitä on 2 tsekeistä, 3 saksasta ja mie. Lisää tulossa vielä kait jenkeistä, meksikosta ja belgiasta. Kurssin jälkeen käytiin syömässä yliopiston vähän paremmassa ravintolassa, missä 3 ruokalajin lounas kustantaa huimat 11 solea, eli 2,70€ tai sinne päin. Ja siellä oli tosiaan myös tarjoilijat ja kaikki. Koululta löytyy kyllä halvempikin ruokalamainen paikka, mutta otetaan se testaukseen myöhemmin.

Näkymä yliopistoalueelle "ravintolaruokalasta"

Combilla takas kämpille ja vähän kirjottamaan blogia ja ottamaan tirsat. Combi on siis paikallinen pieni "bussi", jossa on ovenraossa roikkumassa joku jäbä ku huutelee minne päin se on menossa ja kuski ajaa ku hullu tässä kaoottisessa liikenteessä. Maassa maan tavalla. Kallis se ei kuitenkaan oo... about 30-40 senttiä suunta. Ja tosiaan mun piti saada se mun oma huone, mut eiköhän se ollukki vähän huonossa kunnossa ja noi aikoo vähän maalata ja rempata siellä. Ihan jees sinänsä, mut haluisin päästä jo purkaa laukut. Nyt asun samassa talossa yhessä vähän isommassa huoneessa yhen venezuelaisen tytön kanssa, joka on tosin asunu viimiset 12 vuotta saksassa. Tosi mukava tapaus kyllä et sinänsä ei haittaa mut en enää löydä mitään mun laukuista... kaaos. Ja kuulemma pitäis päästä keskiviikkona muuttamaan omaan huoneeseen, mut perulainen keskiviikko voi olla myös vaikka lauantai.... we'll see...

Illalla lähin vielä Eetun läksäreihin niitten talon katolla sijaitsevalle terassille missä oli porukkaa sieltä sun täältä päin muailmaa. Juttelua, musiikkia, vähän viiniä. Tästä mun ura viinimaisterina siis alkaa. Puol kahen jälkeen pääsinki sit talolle ja aamulla yksin combin kanssa yliopistolle. Kyllä se tästä pikkuhiljaa alkaa toi suunnistaminen ja omatoiminen liikkunen sujua. Iltapäivällä kierreltiin vähän viereisessä ostoskeskuksessa ja kävin ostamassa vihdoin sim-kortin mun puhelimeen, jonka sain Eetulta :) Illalla varmaan Danielan kanssa leffaan.

Moni on kysynyt että miksi ihmeessä Peruun? Eikö sitä lähempääkin Suomea vaihtokohteita löytyisi? Ainut vaihtoehto olisi ollut lähempänä Espanja, mutta jostain syystä se ei vain napannut. Sen verran monta kertaa tullut jo pistäydyttyä, että maalla ei ole tällä hetkellä tarpeeksi annettavaa mulle. Eikä Euroopan matkustusmahdollisuudet oikein vedä vertoja sille, mitä Etelä- ja Väli-Amerikalla, sekä Karibialla on (toivottavasti) tarjota. Plus että sinne Epsanjaan pääsee oikeestaan koska vaan. Peru ja lattarit kuulostaa tarpeeksi erilaiselta ja eksoottiselta. Saa nähdä mikä on todellisuus, aika siis ottaa siitä selvää!

Tässä myös vähän perustietoa Perusta ihan lyhkäsesti, ni antaa esimakua mikä tää maa on miehiään. Perun pääkaupunki on siis Lima, jossa asustelee pyöreesti 8 miljoona ihmistä kaikkiaan 30 miljoonasta perulaisesta. Maa on tasavalta ja presidentti löytyy, hemmon nimi on Ollanta Humala. Hassua. Virallinen kieli on espanja, joskin jotkut inkat puhelee omia kieliään ja pinta-alaa löytynee 4 kertaa enemmän ku koto Suomesta. Ja vaikka Peru tosiaan sijaitsee lähellä päiväntasaajaa, kylmä Humboldtin merivirta ja korkeat Andit pitää ilmaston viileämpänä kuin muualla tropiikissa. Damed. Aikavyöhyke on UTC -5 ja rahana pelaa valuutta nimeltään Nuevo Sol.

Kirjottelen myöhemmin lisää! Nyt vähän esimakua ja kommentoikaa hei, por favor! ;)

P.s. tytöt : Hieno paita on jo nyt käytössä ;) Ihanan lämmin, koska täällä ei huoneissa tosiaankaan oo lämmitystä, eli kylmä on öisin... :S

Puss <3